bloggaaja

bloggaaja
bloggaaja

sarandia shop

sarandia shop
sarandia shop

taloprojekti

taloprojekti
taloprojekti
Palvelun tarjoaa Blogger.

Irtiotto



Täällä taas pienen postaustauon jälkeen ja takaisin sorvin ääressä. Blogihiljaisuudelle oli oikein pätevä syy, sillä olimme miehen kanssa lepuuttamassa hermojamme viikon verran Mallorcan lämmössä. Joku taisi ehtiä nostella kulmakarvojaan, kun viime talvena kerroin varanneeni meille lomamatkan keskelle rakennusprojektia. Onneksi niin kuitenkin tein, sillä kunnon erätauko oli ihan paikallaan meille molemmille. Talonrakennus on projektina niin massiivinen ja aikaavievä, että irtiotto tuhansien kilometrien päähän on välillä ainoa vaihtoehto päästä lataamaan akkuja. Oli myös aika ihana nähdä mies syventymässä vaihteeksi hauskanpitoon tai kirjan lukemiseen talon piirustusten sijaan. Suosittelen muillekin rakentajille lomareissua keskelle rakennusurakkaa. Omasta jaksamisesta huolehtiminen on nimittäin ensiarvoisen tärkeää, jos haluaa selvitä näin isosta projektista järjissään.

Erossa rakkaus ja ikävä kasvavat. Tämä on totta myös talonrakentamisen kanssa. Mallorcalla sai ihailla toinen toistaan hulppeampia merenrantahuviloita ja vanhojen talojen välimerellistä arkkitehtuuria, mutta mikään ei tuntunut yhtä lailla paratiisilta kuin meidän omamme. Olihan lomalla toki ihanaa. Aamusta iltaan sai tehdä mitä halusi. Kellua patjalla turkoosinsinisessä poukamassa, kirjoittaa ajatuksia kiireettä ylös uima-altaan reunalla loikoillen ja nukkua täydellisesti ilmastoidussa huoneessa hyviä yöunia. Kotona kuitenkin odotti rungonpystytys ja tontti, josta perheenjäsenet olivat kaataneet koivuja, levittäneet multakasoja ja järjestäneet lautakasoja. Miten tilavalta paikka yhtäkkiä näyttikään. Aivan ihanalta. Ihan nauratti, että pitihän sitä matkustaa paratiisiin saakka, jotta ymmärtäisi oman paratiisin löytyvän jo kotoa.

Nyt rakentaminen jatkuu ja ensimmäiset osat rungosta ovat pystyssä. Kattotuolien asennus lähestyy myös, mikä jännittää edelleen. Tähän mennessä talo tuntuu sopivan ympäristöönsä, mutta vasta kattotuolien tuoma todellinen korkeus tekee talon mittasuhteista todelliset. Sitä odotellessa.

P.S. Kuvassa ihanat numerolaatat, joita lähdimme myös reissultamme hakemaan. Baleaarit ovat suosikkimatkakohteemme ja näiden perinteisten koristeiden muodossa ne pääsevät muistuttamaan matkamuistoistamme myös tulevaan kotiimme.


Rakkaudella,

Sari

Riemu ja kiitollisuus


Olen ollut tällä viikolla niin hirmuisen kiireinen, etten ole ehtinyt käydä tontilla kuin kääntymässä. Onneksi perheenjäsenet ovat ojentaneet auttavat kätensä ja hommat raksalla ovat edistyneet huimasti minun kiireistäni huolimatta. Juuri nyt olen suunnattoman kiitollinen siitä, että meillä on näin monta ihanaa läheistä, jotka jaksavat uurastaa meidän projektimme eteen. En tiedä onko tarpeeksi isoa kiitosta olemassa, jolla voisi kertoa kuinka paljon heidän vaivannäkönsä merkitsee. Kiitos!


Kävin edellispäivänä tontilla ja kiipesin pohjan päälle katsomaan asennettuja alajuoksuja. Ne ovat ensimmäinen osa puurunkoa ja niiden päälle runkoa aletaan sitten rakentaa. Alajuoksuihin oli merkitty jo ikkunoiden ja ovien paikat ja kävimme yhdessä miehen kanssa jokaisen huoneen läpi ihastellen tulevia ikkunoita ja niistä pian avautuvia näkymiä innoissamme kuin pikkulapset. Näin todelta tämä projekti ei ole vielä koskaan ennen tuntunut. Tässä se on. Minun työhuone. Tuohon tulee sohva ja tuohon ruokapöytä. Absurdia ja samalla niin hämmentävän todellista. Riemukas tunne! On tämä rakentaminen kuulkaas aika tunteikasta hommaa.


Paljon rakkautta viikonloppuunne!


Sari

Kesäseikkailu



Terveisiä kesäreissulta!

Olimme tällä viikolla parin yön matkalla, jonka päätarkoitus oli vierailla Seinäjoen asuntomessuilla. Keskiviikkona Seinäjoella satoi kuitenkin vettä välillä kuin saavista kaatamalla, joten messuilutunnelma ei varsinaisesti kohonnut kattoon. Sukat sen sijaan kastuivat lahjakkaasti. Voi olla, että huonolla ilmallakin oli jotain tekemistä asian kanssa, mutta meistä kumpikaan ei oikein syttynyt tämän vuoden asuntomessukohteille. Lähdimme etsimään hyviä ratkaisuja, visuaalisia elämyksiä ja uusia ideoita, joita uskoin perinteistä rakentamista painottavilta messuilta löytävämme. Perinteille kumartavia innovaatioita sai kuitenkin etsimällä etsiä, sillä suurin osa kohteista edusti nykyajalle tyypillisiä ratkaisuja tai vastaavasti isolla rahalla tehtyjä hulppeita sisustuksia. Persoonallisuutta oli vain kourallisessa kohteita ja ekologisuudesta ei taidettu pihahtaakaan.

Olin ajatellut tehdä tuttuun tapaan asuntomessuista postauksen, mutta en aio väkisin vääntää niistä omaa juttuansa. Kauniita kuvia messutaloista kun on saanut ihailla koko kesän monissa blogeissa. Voi olla, että myöhemmin nostan esille jonkun messukohteen kuvan oman talon suunnitelmia tehtäessä, mutta oma postaus saa nyt jäädä tekemättä. Onneksi Pohjanmaalla oli muutakin nähtävää ja asuntoautoillen reissua oli rentoa tehdä.

Ajelimme Seinäjoelta Vaasaan ja sitä kautta kotiin tänne Turun seudulle. Vaasassa kävimme tutustumassa palon jälkeen raunioituneeseen osaan vanhaa Vaasaa ja erityisesti Pyhän Marian kirkon raunioihin. Meillä oli uusi lelumme, Pörri, mukana, joten pääsette mukaan ihailemaan raunioita yläilmoista.




Aurinkoista elokuun ensimmäistä viikonloppua!


Rakkaudella,
Sari

Tupakeittiö murheenkryyninä


Uskoisittekohan, jos kertoisin kuinka monta kertaa keittiömme kanssa on soudettu ja huovattu. Onneksi en ole itse edes moista tilastoa laskenut. Voisi ehkä hieman ottaa päähän ne kaikki tunnit, jotka olen viettänyt keittiöideoiden kanssa painien, tyrmäten "hyvän idean" toisensa jälkeen.

Yllä on siis meidän tupakeittiömme pohjapiirustus. Innostuin ehkä vähän kuvanmuokkausohjelmalla lisäilemaan tilaan yksityiskohtia ja mopo taisi karata käsistä. Tuolla vasemmalla on siis olohuoneen punasävyinen matto, tv-taso ja harmaasävyinen sohva, jos ne nyt eivät käyneet tästä hyvin kömpelöstä tyylikkäästä taideteoksesta ilmi.

Pohjaratkaisun suunnittelussa meillä oli lähtökohtana avara ja valoisa tupakeittiö, jossa yhdistyisi luontevasti keitiö, ruokailutila ja olohuone. Valoisuutta saamme korkeista ikkunoista ja vinon sisäkaton mahdollistamasta harjaa kohti nousevasta huonekorkeudesta. Oikein ihanaa, eikö vain? Paitsi siinä vaiheessa, kun tämä oman elämän sisustussuunnittelija tajuaa, että koko tupakeittiön sisustuksen tulisi olla harmoninen ja kaunis yhtenäinen kokonaisuus persoonallista kädenjälkeä unohtamatta.

Pidän itseäni lähtökohtaisesti ihan varmana sisustajana, joka tuntee oman tyylinsä. Nyt olen kuitenkin aika hukassa, koska suunniteltavassa tilassa ei pääse ennen kalusteiden ja pintamateriaalien valintaa asumaan ja kokemaan sen valoa ja tunnelmaa. En ole myöskään koskaan asunut kodissa, jossa olisi yhtä suuri yhtenäinen tila erillisillä toiminnoilla. Lisäksi keittiön kalusteiden valinnan on osuttava nappiin, koska ne käytännössä loistavat avoimen tilan läpi olohuoneen puolelle asti ja ne myös huomaa ensimmäisenä eteisestä tupakeittiöön saavuttaessa.




Keittiötä on toki pohdittu suurpiirteisesti jo pohjapiirustuksen suunnittelusta asti. Valoisan tilan ja hulppean huonekorkeuden vuoksi suljimme melko nopeasti suunnitelmista valkoiset keittiökalusteet. Seinistä tulee joka tapauksessa melko vaaleat, joten valkoinen keittiö olisi tehnyt koko tilan ilmeestä liian vaalean ja pahimmassa tapauksessa sairaalamaisen. Ja miksäpä ei vähän rikottaisi omia rajoja, kun siihen kerran on mahdollisuus?

Olemme nyt pyöritelleet mielessämme ajatusta joko mustasta keittiöstä tai puunvärisistä keittiönovista. Myönnän surffailleeni muutaman illan netissä epätoivoisesti etsien Juuri Oikeansävyisiä ovia. Kaikki olivat liian vaaleita, liian tummia, liian harmaita, liian kiiltäviä tai muuten vain epäkelpoja. Lopulta löysin kaksi vaihtoehtoa hyvälle ovimallille ja elokuun aikana olisi tarkoitus tehdä päätös keittiön suhteen. Aika vahva visio meillä jo onkin, mutta se jääköön vielä paljastamatta, sillä jos ennusteet laisinkaan pitävät paikkansa, saattaa mielipide vielä tässä matkan varrella muuttua.



Ihanaa alkanutta elokuuta!


Rakkaudella,

Sari

Punaista uuteen kotiin



Eilen tuli sitten vähän shoppailtua uuteen kotiin (hups). Periaatteiden mukaisesti mikään hankinta ei kuitenkaan ollut uutta, vaan kaunista ja käytännöllistä vanhaa. Aamupäivällä kävimme äidin kanssa Lemussa Emilin puodissa, jonka ihanista liinavaatepinoista tarttui mukaan kaksi keittiöpyyhettä. Toinen on ihanan pehmeää, paksua pellavaa ja toisessa on sopivasti meidän molempien etunimien kirjaimet. Näistä nimikirjailluista on aina hauska bongata omansa.

Kyllä vanhat liinat ja pyyhkeet ovat sitten ihania. Niissä on aivan erilainen tuntu kuin tämän päivän markettipyyhkeissä ja niitä on myös kovin vaikea saada rikki. Tällaiset ottaa mieluusti käyttöön uudessa kodissa, vaikka talo olisi kuinka uusi tahansa.


Olemme etsineet jo tovin paria seinäkaappia eri käyttötarkoituksiin ja eilen kävimme hakemassa Tori.fistä bongaamani (sopivasti punaisen) seinäkaapin. Mies kuvasi tätä yksilöä osuvasti "sopivan rouheaksi" ja sitä se todella on. Ei liian siloteltu, mutta kuitenkin täysin käyttökuntoinen. Tämä taitaa olla alunperinkin vähän reippaammalla otteella veistelty. Valitettavasti sen kyljet on joskus maalattu vihreällä maalilla ja kaunis punainen alkuperäisväri pitäisi saada kaivettua esiin sen alta. Myös ovi kaipaa pientä raaputtelua ja saranan vaihdamme vanhaan, mutta muutoin kaappi on oikein jämäkkä.



Se alkaisi olla sitten heinäkuu purkissa. Olipa ihana kuukausi, varsinkin näin lomailijan näkökulmasta. Ehdin nähdä myös kavereita ja jopa rantsupäivä tuli vietettyä kaiken tohinan keskellä. Huomenna raksaillaan taas tontilla valun merkeissä, mikä on jälleen melkoinen harppaus eteenpäin. Valun jälkeen alkaa nimittäin talon puurungon pystyttäminen, josta olen nähnyt unta jo ihan liian monta kertaa. Sitten raksapäivityksiäkin alkaa toivon mukaan tulemaan tiuhempaan tahtiin, kun näkyviä edistyksiäkin on useammin havaittavissa.

Palaillaan siis elokuun puolella!


Rakkaudella,

Sari

Omasta maasta



Meidän vadelmapuskat pukkaavat punaisia marjoja aina vaan. Huono mansikkakesä ei paljon ole ehtinyt haitata, kun ihanan tuoksuvia vadelmia saisi kantaa kotiin melkein joka päivä. Olettaen siis, että niitä ehtisi käydä joka välissä poimimassa. Onneksi on apujoukkoja, joilta saa pakastimeen vadelmien lisäksi myös mustikkaa. (Kiitos äiti!)

Ehkä se johtuu vadelmista tai tuosta kasvihuoneprojektista, jota tässä yritetään aloitella, mutta ajatukset ovat viime päivinä pyörineet paljon oman ruoan kasvattamisen ja omavaraisuuden ympärillä. En ole mikään luontaisin viherpeukalo ja onnistumiset puutarhan puolella tuntuvat tulevan ihan tuurilla. Viime kesänä vanhassa kodissa en onnistunut lainkaan bataatin kanssa, mutta kurkkua tuli niin kauheasti, että niitä oli pakko jakaa naapureillekin. Salaatti onnistui, mutta sitä rakastivat myös erityisesti kotilot. Yöks.

Näyttää siis siltä, että tässä on paneuduttava ruoan kasvattamiseen vähän enemmän, jotta hommassa on jotain järkeä ja kasvatettu ruoka päätyy myös lautaselle asti. Tämä taas tarkoittaa sitä, että on panostettava sellaisiin ruokiin ja resepteihin, joissa valittuja oman pihan raaka-aineita voi hyödyntää. Myös säilömistä on mietittävä, mikä on ihan uusi juttu minulle. Aikamoinen homma, mutta uskon työn olevan sen arvoista, jos ruokakaupan laskua saa pienennettyä ja ruokapöydässä tarjoillaan todellista lähiruokaa omasta maasta. Ensimmäinen kesä menee varmasti kokeilumielessä niin kasvattamisen kuin tuotettavien määrien suhteen. Juuri tästä syystä olisi tärkeää saada kasvihuone jo tänä syksynä valmiiksi odottamaan keväällä alkavaa viljelyä. Ensi keväänä olemme toivottavasti jo loppusuoralla talonrakennuksen kanssa ja talon viimeistelyssä riittää niin paljon hommaa, ettei kukaan jaksa (saati ehdi) kasvihuonetta alkaa pystyttelemään.

Suunnitelmani on helppohoitoinen kasvimaa, jossa hyödynnetään kasvihuoneen lisäksi viljelylaatikoita. Viljelylaatikot sijoitetaan kasvihuoneen ympärille helppohoitoiselle hiekka-alueelle.

Tällä hetkellä listalla ovat ainakin seuraavat herkut:

Peruna
Porkkana
Tomaatti
Kirsikkatomaatti
Kurkku
Punajuuri

Vakituista kasvatusta varten haluaisin istuttaa pari omenapuuta, ehkä luumupuun sekä muutaman viinimarjapensaan mehuja varten. Mansikkamaa on toki ehdoton ja jo olemassa olevia vadelmapensaita ryhdytään hoitamaan ja pitämään kurissa. Aika paljon tässä jo onkin. Puut ja pensaat nyt sentään ottavat hetken ennen kuin alkavat tuottaa hedelmää, mutta onpahan ainakin aikaa opetella.


Oman maan herkkuja saan juuri nyt nauttia joka aamu smoothiessani. Nam. 

Aurinkoista viikonloppua teille ihanaiset!


Rakkaudella,

Sari

Arkea ja kalenterielämää


Minulla on aina ollut monta rautaa tulessa ja varsinkin lukioajoista lähtien olen oppinut tasapainoilemaan erilaisten tehtävien, velvollisuuksien ja harrastusten välillä. Opiskeluaikoina eri kursseihin liittyvät aikataulut ja tehtävät sekä osa-aikaisten töiden hoitaminen olivat hyvää harjoitusta tätä hetkeä varten. Töissä käyminen, yrityksen pyörittäminen, rakennusprojekti sekä harrastukset pitävät huolen siitä, ettei vapaa-ajan ongelmia juuri nyt pääse syntymään.

Varsinkin työpöydälläni saattaa vallita usein luova kaaos, mutta tehtävät ja deadlinet olen aina saanut handlattua kunnialla. Kalenteri on ollut aina tärkeä osa arjenhallintaani ja pahimpina kiirehetkinä oman päänsisäisen kovalevyn tuutatessa täyttä olen oppinut kirjaamaan kaiken vähänkään tärkeän ylös paperille. Tehtävä- ja muistilistat ovat itselleni ajoittain ihan välttämättömiä.

Viime aikoina olen huomannut, ettei tavallinen kalenteri perinteisine viikkoaukeamineen ole oikein pystynyt täyttämään arkeni vaatimuksia. Olen alle vuodessa ehtinyt hankkia jo kaksi kalenteria, joista kumpikaan ei jotenkin kuitenkaan ole toiminut. Graafista suunnittelua tekevälle ihmiselle ratkaisu oli lopulta aika selvä. Suunnittelin itse tulostettavan kalenterin, joka palvelee minunlaistani täsmäarjenhallintaa kaipaavaa ihmistä. Tämä on sitä minulle tyypillistä "mä ite" -toimintamallia parhaimmillaan.

Samalla sorruin ostamaan uudet (himskatin kalliit) kannet uusille ihanille plannerisivuilleni. Mutta hei, uusi järjestys ja uusi elämä vaatii kokonaan uudet kannet. Samalla tutustuin suomalaiseen planneriyhteisöön ja taisin hurahtaa kalentereiden tuunaukseen ihan todenteolla. Ihan kuin tässä nyt olisi edes aikaa uudelle harrastukselle, mutta minkäs tällainen kaikesta kauniista nauttiva visuaalinen ihminen itselleen mahtaa. Paljon uutta, ihanaa ja kaunista on tullut vastaan, vaikka olen vasta pintaraapaisun tehnyt plannereiden maailmaan. Omatkin planneripohjani saivat positiivisen vastaanoton Facebookin planneriharrastajien keskuudessa. Ihania ihmisiä ja ihana ryhmähenki!



Hurahdin plannereihin, tarroihin ja teippeihin siihen malliin, että julkaisin suunnittelemiani tulosteita myös puodissa. Toivottavasti niistä on helpottamaan (ja ilahduttamaan) myös teidän muiden kiireisten ja elämästä nauttivien ihmisten arkea ja ajanhallintaa. Sinne siis kipinkapin, jos elämä kaipaa lempeää järjestystä. Tämä lomailu on kääntynyt niin napakasti suunnittelutöiden ja vesivärien kanssa höpsöilyksi, että uutta tulee puotiin ripeään tahtiin. Ja niistä vesiväreistä puheen ollen. Sain lahjaksi uuden vesivärisetin ja olen ihan rakastunut. Kurkatkaa Instagramiin (@sarandiadesigns) Siellä on muutamia uusia töitä jo vilauteltu.

P.S. Jos joku siellä suunnittelee häitä, niin suosittelen ehdottomasti hääplanneria. Ihan paras konsti helpottaa häästressiä ja varmistaa, ettei mitään pääse hääsuunnittelun tuoksinnassa unohtumaan.


Rakkaudella,

Sari